Elämän tarkoitus

MIES. Sama vanha tarina miehestä. Miehestä, joka teki työtä. Työllä ei ollut oikeasti tarkoitusta, eikä hän saanut siitä kiitosta. Palkka oli kohtuullinen, mutta koska ihminen ei koskaan ole, alkoi sekin tuntua vuosien mittaan liian pieneltä. Osaksi siksi, että hänellä oli lainat maksettavana, jotka hän oli ottanut työuransa alkuvaiheessa, voimiensa tunnossa sekä ylenemisen ja etenemisen uskossa. Osaksi myös siksi, että rahaa katosi hämmästyttävän paljon kun hänen piti pitää yllä seitin ohutta humalatilaa jaksaakseen elää lapsiensa ja etenkin vaimonsa kanssa.
 Tuon naisen, joka joskus teki myös työtä, jolla ei myöskään ollut tarkoitusta. Nainen ei enää tehnyt työtä, koska hänen täytyi jäädä kotiin. Se taas oli seurausta siitä kun hän oli herännyt liian monta kertaa aamuyöllä humalaisen miehensä puoliksi kova ja puoliksi veltto, pieni penis sisällään. Monille tulee siitä lapsia, eikä sillä ole useinkaan universaalia merkitystä haluavatko he niitä, puhumattakaan ansaitsemisesta. Niitä vain tulee ja yleisen normin mukaan ne tulisi pitää fyysisesti hengissä ja vielä hyväksyttävämpää olisi jos niitä myös kasvatettaisiin. Se tosin on vaikeaa, sillä kasvatuksestakin on yhtä monta mielipidettä ja näkemystä kuin on ihmisiä. Olivat he sitten kasvattajia tai ei.
 Ja naiselle, joka ei pysty tekemään päätöksiä edes omasta elämästä, muiden mielipiteisiin luottaminen vain tappaa hänen sisintään entisestään. Hän jää vangiksi kotiinsa sellitoverinaan oma pää. Ja se pää pieksee häntä jatkuvasti. Se pää on hänen pahin vainoajansa. Se pää ei anna hänelle rauhaa. Nainen on vihannut sitä päätä aina. Hän vihaa sitä kun se yrittää pitää naisen puolia maailmassa, jossa puolien pitäminen on kuolemansynti. Hän vihaa sen ristiriitaisia viestejä suhteessa ulkoa tuleviin viesteihin ja odotuksiin. Hän tietää, että oikea kuva elämästä on liimattu siihen mainostauluun, joka keittiön ikkunasta näkyy. Onhan samanlainen kuva elämästä hyväksytty televisioonkin. Mutta kun se saatanan pää yrittää vieläkin, vaikkakin koko ajan hiljaisemmin, kertoa että hän on kaunis ja hyvä, vaikka hän ei ole lähelläkään sitä mitä noissa kaikissa kuvissa hänen ympärillään.
 Mies lyö naista vaimentaakseen tuon pään, jota he molemmat vihaavat. Mutta vielä enemmän mies alkoi pelätä tuota päätä. Hän pelkäsi, että pää saisi oikeasti äänensä kuuluviin. Mitä sitten tapahtuisi? Ei kukaan koskaan haluaisi oikeasti elää tällaisen miehen kanssa. Ja miten mies kestäisi jos nainen lähtisi, kun hän on niin laitostunut elämäänsä, ettei hän pystyisi enää käsittelemään verhojen vaihtamista suurempia muutoksia. Hän vain halusi vaimentaa tuon pään yhtä hiljaiseksi kuin hän oli vaimentanut oman päänsä juomalla.
 Kumpikaan heistä ei koskaan ymmärtänyt, mitä sanalla ”elämä” oikeasti tarkoitettiin. Heille oli kyllä kerrottu lapsesta saakka mitä sille tulisi tehdä, muttei KUKAAN KOSKAAN kertonut mitä se oli. Ja he olivat molemmat ihmisiä, joilla ei koskaan ollut rohkeutta ottaa siitä itse selvää. Lapsena he alkoivat tehdä elämäänsä sen mukaan mitä heidän oli käsketty tehdä, nuorena he luulivat ohi kiitävän hetken pääsevän elämän jäljille, mutta heidät lannistettiin heti kun se huomattiin. Heidät tapettiin.
 He olivat olleet kuolleita jo monta vuotta ennen kuin mies vihdoin avasi itsensä. Hän avasi itsensä eteisen lattialle. Koko hänen kuollut sisimpänsä heräsi henkiin valtavana sekunteja kestävänä purkauksena. Noiden sekuntien, tuon purkauksen, ajan kaikki oli selkeää. Hän tiesi paremmin kuin KUKAAN KOSKAAN, mitä elämä on. Hän tiesi, että hänen täytyy vapauttaa nainen, koska nainen ei tulisi koskaan tietämään mitä elämä on. Hän tiesi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lyödä naista riittävän lujaa kasvoihin, vatsaan, kylkeen ja selkään. Niin että hänen henkitorvensa täyttyisi verestä ja aivot vapautuisi pääkallon ikeestä, niin että hänen munuaiset ja perna puhkeaisivat, hajoaisivat ja repeäisivät, niin että sydän varmasti lakkaisi lyömästä, niin että kohdussa kasvava lapsi ei varmasti tulisi elävänä ulos äitinsä ruumiista. Hänen täytyi varmistaa, ettei maailmaan tulisi enää yhtään valmiiksi tuhottua elämää. Hän tiesi mitä rakkaus on ja rakkaudesta hän tappoi rakkaansa eteisen lattialle. Nyt mies elää vapaampana kuin KUKAAN KOSKAAN vankimielisairaalassa.